Sivut

sunnuntai 11. elokuuta 2013

Niin ne kasvavat

Pikkuiset. Meidän vauvat.

Jotenkin tajusin vasta nyt, että kaksi viikkoa sitten, kun vaipat pääsivät loppumaan ja jouduin laittamaan Tytön nukkumaan ex tempore ilman vaippoja (jotka ovat olleet märät lähes joka ainoa yö siihen asti) on ollut käänteentekevä hetki, sillä meillä on nyt kotosalla kaksi vaipatonta taaperoa!

Tätä riemua voi todennäköisesti ymmärtää vain toinen, joka on elänyt vaippahelvettiä sen muutaman vuoden - meidän tapauksessamme syksyllä viisi vuotta. Miten käsittämättömän vapauttavaa - ja rahaa säästävää - olla ilman niitä roskastavia, haisevia hankalia tekeleitä. Ilmeisesti Tytön tapauksessa kyse oli ollut vain laiskuudesta tai totutusta tavasta, nämä uudet imukykyiset vaipat kun pitävät mukavan kuivana, jos vaikka ei aamusta jaksa ihan heti mennä pissalle. Ja vanhemmat vielä saamattoman laiskanpuoleisia opettamaan uusia juttuja... No mutta, nyt siis ollaan päästy eroon vaipoista tässä perheessä lopullisesti.

Seuraava odotettu, mutta pienellä haikeudella sellaisella, on perhepedistä lopullisesti luopuminen. Meillä ollaan nukahdettu aivan vauvana kainaloon kummankin lapsen kanssa, mutta aika nopeasti siitä siirretty ilman suurempia ongelmia omiin sänkyihinsä. Ovat aina nukahtaneet hienosti ilman taisteluita omiin huoneisiinsa, josta he sitten yöstä riippuen toinen, tai kummatkin kömpivät äidin kainaloon loppuyöksi nukkumaan. Ihanaahan se on, hyvän tuoksuinen pehmeän rakastava nyytti siinä vieressä halimassa, usein kummassakin kainalossa, mutta jopa meidä 180 cm tuplapeti alkaa käydä pikkuisen ahtaaksi jälkikasvumme kera. Ja omat niskalihakseni ovat koetuksella, koska kummatkin tosiaan ovat kainalossa, niin lähellä kuin pystyvät. Ja kyllä, voin kertoa että se on hikistä hommaa helteellä.

Nykyään lapset tulevat kainaloon nukkumaan yhä harvemmin ihan itsestään ja hyvä niin. Emme ole halunneet heiltä sitä kieltää tai siirtää heitä takaisin yöllä omaan sänkyynsä, koska aikansa kutakin ja haluamme antaa läheisyyttä lapsillemme juuri niin kauan kun se tuntuu tässä muodossa olevan heille tärkeää. Kyllä se silti omia unia katkoo ja odotan jo aikaa, kun saan pitää sängyn mieheni kanssa ihan kahdestaan, illasta -aamuun.

Vastahan me oltiin tässä!?



4 kommenttia:

  1. Meillä on työn alla pojan siirtyminen omaan huoneeseen. Olisihan se ihanaa jos saisi joskus illalla taas lukea sängyssä niin kuin ennen lastakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä! Ne pienet ilot, joita ei edes ymmärrä kaivata, ennen kuin ne ovat menneet... ;) Tsemppiä sinne siirtoon!

      Poista
  2. Aika kuluu kyllä hurjan nopeasti. Onnea vaipattomuudesta, se helpottaa varmasti paljon :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on jännää, niin kliseistä, että lapsista näkee ajan kulumisen, mutta totta. Kiitos!

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...